Mitä nyt

26.9.2020.  Sain eilen pyynnön kirjoittaa jotain tälle sivulle (joka olikin minulta unohtunut). Tässä siis nyt lyhyehkö päivitys, eli jatkoa ‘Mitä ennen* -sivulle. Sillä kirjoitin, että ‘kohtasin jotain sellaista, mikä muutti täysin tuolloisen elämänkatsomukseni’.  – Ehkä ei sentään täysin, sillä uskoin Jumalaan, ja Jeesus oli minulle aina ollut jostain määrittelemättömästä syystä rakas.
Mutta sitä, että kolmiyhteisestä Jumalasta – Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä – tulisi merkittävin asia elämässäni, sitä en olisi osannut kuvitella.
Enkä sitä, että se, mikä lopulta toi sisimpääni syvän rauhan ja tunteen, että tätähän minä oli etsinyt ja kaivannut kaikki nämä vuosikymmenet, löytyisikin lähempää kuin ikinä olisin osannut arvata. 

Henkilökohtainen suhde Jumalaan, Isään ja Poikaan, Jeesus Kristukseen, ja Pyhän Hengen läsnäolo ja vaikutuksen kokeminen – näitä en löytänyt antroposofisesta hengentieteestä, enkä erilaisia filosofisiin ja uskonnollisiin suuntauksiin tutustumalla, enkä new age- (uususkonnollisista) oppien kautta.

Kristinuskon oppeja ja Raamattua kohtaan tuntemieni ennakkoluulojen vuoksi olin jättänyt kristinuskon tutkimisen väliin. Yhteensattumien kautta jouduin kuitenkin tulkkaamaan suomeksi henkilöä, joka opetti hengellisiä asioita Raamatun pohjalta. Se oli aikamoista, välillä tuskallistakin, kasvuprosessia minulle, sillä jouduin käsittelemään sellaisiakin (väkivaltaisina kokemiani) kohtia, jotka olivat saaneet minut kiertämään tuon kirjan opit kaukaa.
Mutta ilmeisestikin taivaallinen Isäni teki minussa työtään, sillä pikku hiljaa, tuo kirja ja sen kirjoitukset alkoivat vetää puoleensa ja  kiinnostaa yhä enemmän. Vähitellen siitä tuli minulle merkittävin ja tärkein kirja. Vieläkin siinä on paljon vaikeita kohtia, mutta se, että pyrin ymmärtämään niitä kulloisenkin ajan ja kulttuurin ilmentyminä, on auttanut minua paljon.  

Raamatun tekstien lukemista ja mietiskelyä tärkeämmäksi on itselleni kuitenkin tullut henkilökohtainen suhde Luojaani. Ajattelen, että Hänen Rakkautensa on ihmeellisintä ja kallisarvoisinta, mitä me voimme kokea. Tätä olen koettanut tuoda esiin eri tavoin blogissani (Valon Tuoksu).
Ajattelen, että Hänen läsnäolonsa on lahja, jonka Hän haluaisi meidän jokaisen löytävän.
Yhteys kolmiyhteiseen Jumalaan – Isään, Poikaan Jeesus Kristukseen ja Pyhään Henkeen – on uskonelämäni ydin. Vaikka siinä yhteydessä pysyminen onkin valtava haaste. Mutta kuinka ihanaa ja armollista onkaan huomata, että aina kun havahtuu tipahtaneensa kompuroimiseen omien voimien varassa, saa aina palata, etsiytyä takaisin siihen yhteyteen, joka meille on alunperin tarkoitettu.